Maailma‎ > ‎

Valtiot

Victora

Noin 800 vuotta sitten neljä pientä itsenäistä kuningaskuntaa yhdistyi yhtenäiseksi Victoran kuningaskunnaksi vastatakseen Wulffgartin uhkaan. Victora-nimi valittiin ennustamaan uuden valtion voitokkuutta. Victora koostuu neljästä herttuakunnasta, joita jokaista hallitsee oma herttuasuku. Kuningas hallitsee koko neljän herttuakunnan valtiota. Victorassa on vahva feodaalinen perinne, ja aatelissuvut ovat siellä edelleen vallassa. Luokkayhteiskunta on selkeä, jakaen ihmiset ylä-, keski- ja alaluokkaan. Koska nykyisin alemmista luokista on mm. teollistumisen myötä noussut uusrikkaita yläluokkaan, useat aateliset kokevat asemansa uhatuksi. Toisaalta teollistumisen myötä samaan aikaan monien alaluokkaan kuuluvien tilanne on ennestään huonontunut, kun he joutuvat tekemään raskasta työtä palkalla, jolla ei välttämättä edes elätä omaa perhettään.

Victoran pääkaupunki on komean Kingsworthin ja nuhruisen Southportin satamakaupungin muodostama kaksoiskaupunki. Koska nykyään molemmat kaupungit kuuluvat samaan paronikuntaan, on Southport oikeastaan enemmän Kingsworthin satama- ja tehdasalue. Kingsworthissa on mm. kuninkaanlinna ja kaikkien valtioiden lähetystöt, sekä yksi Victoran merkittävimmistä yliopistoista.

Victorassa saatava koulutus riippuu pitkälti siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu. Victorassa on joitakin yleisiä kouluja, joissa käyminen on kaikille ilmaista. Kuitenkaan kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä näihin, vaan useat alaluokkaan kuuluvat saavat koulutuksen vain vanhemmiltaan tai kylän vanhemmalta väeltä. Huonoimmassa asemassa ovat isojen kaupunkien teollisuuden työntekijöiden lapset, jotka olosuhteiden pakosta usein joutuvat jo hyvin nuorina työntekoon elättääkseen itsensä. Keski- ja yläluokka taas palkkaavat usein kotiopettajia nuoremmille lapsille, ja hieman vanhemmat lapset lähetetään sisäoppilaitoksiin, joista kalleimmat ja hienoimmat ovat hyvin arvostettuja koko Victoran alueella. Victorassa on useita yliopistoja merkittävimmissä kaupungeissa. Albertshill on Victoran arvostetuin yliopistokaupunki.

Verokirja on victoralaisten tärkein henkilökohtainen lakidokumentti. Verokirjaan kirjataan tulot ja maksetut verot, mutta sen lisäksi se toimii mm. passina ja aselupana. Koska verokirja on maksullinen, ei kaikilla kansalaisilla sitä ole. Verokirjattomat kansalaiset ovat ihmisoikeuksiltaan syrjityssä asemassa, koska heidän henkilöllisyyttään ja siten edes olemassaoloaan ei voi todentaa. Victorassa lakia valvoo ensisijaisesti paikallisen seriffin alaisuudessa toimivat poliisivoimat. Seriffit ovat suorassa vastuussa alueensa paronille. Poliisilla ja seriffillä sekä aatelisilla on tuomiovalta tavallisen kansalaisen asioissa, mutta aateliset voi tuomita vain kuninkaallisessa tuomioistuimessa. Victoran salainen palvelu (entinen ritarijärjestö Order of the Royal Blades) tutkii valtion sisäisiä asioita ja useimmiten sisäisen vallankäytön väärinkäytöksiä, mutta joskus osallistuu myös tärkeisiin tehtäviin ulkomailla.

Victora on edelläkävijä ilmalaivateknologiassa, ja onkin tehnyt Hanseburgin kanssa merkittävää yhteistyötä tällä alalla. Victorassa on suuret kivihiilivarannot ja merkittäviä malmivarantoja, mutta Victora vie lopulta vain vähän raaka-aineita ulkomaille, pääasiassa Hanseburgiin. Suurimman osan raaka-aineista käyttää valtion oma teollisuus. Eteläisen Victoran alueella oleva Nevenburg on hedelmällistä viljelysaluetta, ja sieltä tulevat viinit ovat merkittävä vientituote Victoralle.

Victorassa naisen asema on perinteisesti ollut lasten kasvattajana ja kodin hoitajana. Teollistumisen myötä naiset ovat päätyneet lisääntyvästi työelämään, eikä kohtelu sielläkään useimmiten ole tasa-arvoista. Tämä on johtanut nyt vielä nuoren, mutta jo aktiivisen naisasialiikkeen muodostumiseen. Teollistumisen myötä huomio on kiinnittynyt enenevästi myös työläisten oloihin ja palkan kohtuullisuuteen elinkustannukset huomioiden. Käsityöläiskillat ovat yhdistäneet voimiaan ja Victorassa on tätä nykyä työväenliike, joka taistelee työläisten olojen parantamiseksi. Ottaen huomioon, että Victora on kuningaskunta ja vain aateliset saavat äänestää liittyen poliittisiin päätöksiin, monet aateliset kokevat asemansa uhatuksi tässä tilanteessa. Toisaalta osa aatelisista suhtautuu myötämielisesti aktivistiliikkeisiin ja toimii niiden tukijoina ja hyväntekijöinä. Free Islandsin suunnalta puhaltavat demokratian uudet tuulet myös victoralaisten tietoisuuteen, ja puhutaankin että vastarintaliike olisi Victorassa muodostumassa ja nousemassa.

Wulffgart


Wulffgart on Victoran itäpuolella sijaitseva suurmahti. Wulffgart ja Victora olivat 80 vuoden ajan sodassa keskenään, mikä verotti molempien valtioiden varallisuutta huomattavasti. Lopulta Wulffgartin viimeisin tsaari Ivan IV päätyi solmimaan rauhan 16 vuotta sitten Victoran kanssa, Wulffgartin häviten sodan. Wulffgartin läntisin alue oli jo muuttunut sodan runtelemaksi joutomaaksi. Sodan päätyttyä tsaari alkoi purkaa sotilasvoimia siirtääkseen valtion varoja muualle, mikä ei miellyttänyt armeijan johtoa. Sotilasvallankumouksessa tsaari häädettiin maasta, tai Wulffgartin antamien virallisten tietojen mukaan tapettiin, ja kenraalimarsalkka Friedrich Krause otti väliaikaisen vallan maassa. Virallisesti Wulffgartin nykyinen hallinto on ilmoittanut, että vaalit pidetään kun vallankaappauksen jälkeinen poikkeustilanne on ohi, mutta nyt kenraalimarsalkan valta on jo kestänyt 15 vuotta. Nykyisin Wulffgart on siis käytännössä sotilasdiktatuuri, vaikka wulffgartilaiset diplomaatit tuovat runsaasti esiin suunnitelmia demokratiasta. Wulffgartin pääkaupunki on Friedrichsburg, joka on vahvasti linnoitettu sotilaallinen kaupunki luoteis-Wulffgartissa.

Sotilasvallankumouksen jälkeen suurin osa aatelisista menetti huomattavat osat omaisuudestaan valtiolle. Vallankumousta vastustaneet karkotettiin maasta, vangittiin tai tapettiin. Uuden hallinnon hyväksyneet aateliset ovat saaneet asemansa perusteella korkean sotilasarvon ja ovat edelleen arvostetussa, mutta aiempaa selvästi rajoitetummassa asemassa Wulffgartissa. Toisaalta alaluokan tilanne on parantunut useilla alueilla selvästi, kun varallisuus, uralla eteneminen tai asema ei enää ole kiinni siitä, mihin perheeseen syntyy, vaan sotilasarvosta. Asepalvelus on Wulffgartissa pakollista kaikille, ja armeija on siellä suurin työllistäjä. Valtio huolehtii kaikkien kansalaisten kolmen vuoden mittaisesta peruskoulutuksesta ennen armeijaikää. Kaikkien wulffgartilaisten on suoritettava asepalvelus tai poikkeustilanteissa asepalveluksen korvaava siviilipalvelus 16 vuoden iässä.

Kaikki Wulffgartilaiset saavat sotilaspalveluksen suorittamisen jälkeen sotilaspassin ja henkilökohtaisen tatuoinnin, joka toimii henkilötunnuksena. Sotilaspalvelusta kieltäytyminen lasketaan maanpetturuudeksi, ja siitä rangaistuksena on teloitus. Kaikki riittävän vanhat wulffgartilaiset, joilla ei ole tatuointia, ovat Wulffgartissa käytännössä lainsuojattomia. Lakia Wulffgartissa valvoo sotilaspoliisi. Sisäinen tutkinta on elin, jolla on sotilaspoliisia selvästi laajemmat oikeudet, ja se tutkii sotilaspoliisin ja valtion sisäisiä ongelmia sekä jäljittää maanpettureita myös ulkomailla. Sisäisen tutkinnan agentit ovat pelättyjä niin Wulffgartissa kuin sen ulkopuolellakin, ja heitä kutsutaan usein kansanomaisesti "susiksi".

Wulffgartin alueella on hyvin runsaat luonnonresurssit ja etenkin malmeja louhitaan runsaasti. Wulffgart käy jonkin verran kauppaa näillä, mutta suurin osa resursseista menee oman teollisuuden käyttöön. Huhutaan että Wulffgartissa sotateollisuus olisi erittäin aktiivista edelleen, ja hurjiakin huhuja tutkimuksesta ja keksinnöistä sotimiseen liittyen kulkee maailmalla. Wulffgart käy jonkin verran myös asekauppaa ulkomaiden kanssa. Wulffgart on erityisen tunnettu kestävästä ja hyvälaatuisesta rautatie- ja junateknologiastaan, ja kaikista kestävimmät maalla kulkevat höyryajoneuvot tulevatkin Wulffgartista.



Hanseburg


Hanseburg on Wulffgartin ja Victoran väliin jäävä varakas kauppavaltio. Muiden Wulffgartin alueesta eronneiden kuningaskuntien yhdistyessä Victoraksi Hanseburg muutti valtiomuotonsa kolmen merkittävän aatelissuvun yhteistyön avulla suurherttuakunnaksi. 80-vuotisen sodan aikana Hanseburg säilytti itsenäisyytensä ja puoluettomuutensa. Maantieteellisesti Hanseburg sijaitsee helposti puolustettavassa paikassa vuorten ja meren välissä. Hanseburg myi sodan ajan aseita ja kulkuneuvoja sodan molemmille puolille ja tarvittaessa välillä avasi rajojaan molempien puolien joukkojen läpikulkua varten säilyttääkseen puolueettoman asemansa. Sodan aikana Hanseburg vaurastui selvästi, mikä lujitti sen asemaa Erthairin pankkivaltiona.

Wulffgartin vallankaappauksen jälkeen Hanseburgilla on ollut viileät välit sinne päin, kun taas yhteistyö Victoran suuntaan on lujittunut, vaikka Hanseburg on edelleen huolehtinut diplomaattisuhteista molempiin valtioihin. Hanseburg on feodaalinen valtio, jossa hallitsija on poikkeuksellinen kolmen vahvan valtasuvun keskuudessa kiertävä suurherttua. Aina edellisen suurherttuan kuollessa titteli siirtyy seuraavalle suvulle. Suvut ovat laivanvarustamosuku de Schultz, alkemistisuku de Weissager ja mekaanikkosuku de Colman. Tämänhetkinen suurherttua on vasta 16-vuotias nuorukainen, Evald de Schultz, jonka sijaishallitsijana toimii hänen setänsä Gilbert de Schultz, kunnes suurherttua täyttää 18 vuotta ja voi laillisesti astua valtaistuimelleen.

Hanseburgissa käsityöläisperinne on aina ollut arvostettua, ja se on edelleen tärkeä elinkeino hyvin monelle hanseburgilaiselle. Ammatit kulkevatkin siellä usein isältä pojalle suvuissa. Hanseburgilaiset kellot, korut ja puutyöt ovat merkittäviä vientituotteita. Hanseburgilaiset ovat myös ylpeitä taidostaan ja perinteistään kauppiaina, ja useimmissa valtioissa hanseburgilaiset kulkevat kauppiaat ovatkin tervetulleita vieraita. Hanseburg on markkinoilla johtava alkemian, höyryteknologian ja laivateknologian aloilla, kolmen hallitsijasuvun omistaessa merkittävimpiä alan tehtaita. Hanseburgilla on merkittäviä luonnonvaroja vuoristossaan, mutta se ostaa raaka-aineita myös muilta valtioilta.

Kheiman


Kheiman on Victoran eteläpuolella sijaitseva Erthairin vanhin valtio. Aikanaan tuhansia vuosia sitten Auringon imperiumiksi yhdistyivät kaikki eteläiset heimot. Lähes 3000 vuotta sitten lohikäärmeprofeetan johdolla Auringon imperiumin kansa jakaantui kahteen osaan, ja pitkän sodan jälkeen Crimsonin keisarikunta itsenäistyi Kheimanin keisarikunnasta. Wulffgartin ja Victoran välisen 80-vuotisen sodan päätteeksi 16 vuotta sitten myös Kheimanista irtaantuivat sen läntiset saaret, kun ne yhdistyivät osaksi nuorta Free Islandsin saarivaltiota.

Kheimania hallitsee jumalkeisari Faarao Arumhotep. Kheimanin antamien virallisten tietojen mukaan hän on hallinnut jo 300 vuoden ajan, ja hän on todellinen jumala maan päällä. Kukaan ihminen ei tietävästi ole nykypäivään mennessä pystynyt elämään merkittävästi yli satavuotiaaksi, joten ilmeisesti hän ei ainakaan täysin tavallinen ihminen ole. Kheiman on teokratia, ja siellä uskonto ja politiikka ovat pitkälti sama asia. Faaraon jälkeen korkein henkilö on ylin papitar Hethebetes Sefkhi ja alueellisina hallitsijoina toimivat ylipapit. Koska uskonto ja laki ovat Kheimanissa pitkälti sama asia, on faaraon tai Kheimanin muiden jumalten kieltäminen siellä rangaistava rikos. Useimmat muiden valtioiden asukkaat uskovat, että Kheimania on jo pidemmän aikaa todellisuudessa hallinnut ylin pappi, ja Faarao on vain vaihtuva nukkehallitsija tai Faaraoiden sukulinja on jo todellisuudessa sammunut.

Kheimanissa kansa jaetaan kolmeen kastiin, työläisiin, sotureihin ja papistoon. Jako tapahtuu peruskoulutuksen jälkeen kunkin henkilön omien vahvuuksien ja piirteiden perusteella. Työläiset vastaavat kaikesta fyysisestä työstä maanviljelyksestä ja tehdastyöstä temppeleiden kattomaalauksiin ja reliefeihin. Soturit toimivat vartijoina, poliiseina ja armeijan sotilaina. Papisto vastaa tieteellisestä ja ensisijaisesti tietoon keskittyvästä työstä, tutkimuksesta, sairaanhoidosta ja akateemisesta opettamisesta. Kheimanissa koulutuksen ja sivistyksen taso on korkea, ja oppineisuutta arvostetaan muissakin luokissa kuin papistossa. Kheiman on ainoa Erthairin valtio, joka tarjoaa kaikille kansalaisilleen koulutuksen, terveydenhuollon ja jonkinlaisen perusturvan.

Kheimanin alueella on merkittäviä luonnonvaroja runsaasti. Sieltä tulee suurin osa pohjoisempien valtioiden eksoottisista raaka-aineista, kuten kahvi, kaakao, eksoottiset hedelmät ja mausteet. Kheimanista myydään ulkomaille myös puuta ja joitakin malmeja. Kaupankäynti Kheimanin ja pohjoisten valtioiden välillä on lisääntynyt viimeisen 16 vuoden aikana. Muuten Kheiman on varsin salamyhkäinen valtio, ja esimerkiksi tiede- ja tutkimusyhteistyö muiden valtioiden kanssa on toistaiseksi ollut vähäistä.

Crimsonin keisarikunta


Crimsonin keisarikunta oli Kheimanista erottauduttuaan satoja vuosia täysin suljettu valtio, jonne kulkeminen tai sieltä poistuminen oli laitonta. Muiden maiden kauppa Crimsonin kanssa on alkanut vasta hiljattain, kun Two-Dragon Port ja sen ympärillä oleva hallintoalue avasi rajansa kaupankäynnille. Crimsonin nykyinen keisari Huang XVI on osoittanut kiinnostusta kaupankäyntiin ja yhteistyöhön muiden valtioiden kanssa. Diplomaattiset suhteet sekä kauppasuhteet pohjoisiin valtoihin ovat lisääntyneet viime vuosina. Crimsonin keisarikunta oli tosin pitkän aikaa täysin omavarainen, ja valtion sisällä toimii edelleenkin vaihtotalous ilman valuuttaa, joten ulkomaankaupan aloittaminen ei ole sujunut täysin takkuamatta, ja monissa osissa valtiota ihmiset ovat edelleen tietämättömiä ulkomaailmasta.

Koska Crimsonin keisarikunta on pääosin edelleen varsin suljettu valtio, ei muissa maissa tiedetä siitä kovin paljoa. Jonkin verran crimsonilaisia munkkeja kulkee nykyisin diplomaattitehtävissä muissa maissa. Heidän puheistaan voi päätellä, että Crimsonissa ei ole varsinaista uskontoa vaan filosofia, jonka mukaan ihmiset elävät. Crimson on ainakin jollakin tapaa feodaalinen yhteiskunta, jonka ylin hallitsija on munkkien valitsema lohikäärmekeisari. Shogunit, jotka vastaavat hieman Victoran korkeimpia aatelisia, hallitsevat maa-alueita keisarin alaisuudessa ja komentavat omia joukkojaan ja käskyläisiään.

Crimsonin keisarikunta on kaikista Erthairin valtioista omavaraisin. Nyt kaupan käynnistyttyä Crimsonin ja muiden valtioiden välillä sieltä tuodaan muualle mm. teetä, silkkiä ja mausteita. Huhutaan että Crimsonista myös salakuljetetaan mm. tupakkaa ja oopiumia muihin maihin. Crimsonilaiset eivät tunnu käyttävän höyryvoimaa tai fossiilisia energianlähteitä, ja onkin jonkinlainen mysteeri miten he tästä huolimatta pystyvät tuottamaan ensiluokkaisia metalliaseita ja osia mm. kellopeliteknologiaa varten.

Free Islands


Free Islands on 16 vuotta sitten itsenäistynyt Erthairin länsirannikolla oleva saarivaltio. Valtio koostuu 12 pääsaaresta ja niiden lähettyvillä olevista pikkusaarista. Muut valtiot tunnustivat Free Islandsin itsenäisyyden 80-vuotisen sodan päätyttyä. Saaret vaihtelevat pohjoisen vaalean merenkävijäkansan saaresta entisen Victoran saariston kautta etelän eksoottisiin saariin.

Free Islands on ainoa demokraattinen valtio Erthairissa. Siellä kaikilla pääsaarilla valitaan demokraattisesti saaren kuvernööri, ja he muodostavat Free Islandsin neuvoston. Neuvosto valitsee äänestämällä keskuudestaan neuvoston puheenjohtajan, joka toimii saarivaltion johtajana ja edustajana. Nykyinen neuvoston puheenjohtaja Eddie Zambadu on ollut 6 vuoden ajan asemassaan, kun hänet vuosi sitten valittiin uudelle viisivuotiskaudelle. Free Islands ottaa vielä monessa asiassa ensiaskeliaan. Verotus, tasapuolinen koulutus ja terveydenhuolto ovat kaikki valtiolle tärkeitä asioita, jotka vielä hakevat muotoaan, eikä niitä kaikille voida vielä tarjota ja taata. Nykytilanteessa etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella vallitsee varsin vahvasti oman käden oikeus. Free Islandsin armeijana toimivat lähinnä palkkasoturijoukot ja valtion laillistamat kaapparilaivat. Lainvalvonta on myös pitkälti ulkoistettu palkkasotureille, ja palkkionmetsästäjät ovatkin siellä tavallisia.
Free Islandsin merialueet ovat ainoata aluetta josta toistaiseksi on löydetty öljyä. Tämä on mahdollistanut lentokoneteknologian kehittymisen Free Islandsin alueella. Koska lentokoneet ovat taktisesti niin tärkeitä Free Islandsille, öljyä ja lentokoneita myydään vain hyvin vähän muille valtioille, ja niiden hinnat ovat hyvin korkeat. Free Islands käy paljon kauppaa muiden valtioiden kanssa, ja sieltä viedään paljon luksushyödykkeitä, kuten rommia, sikareita ja kaakaota.